Friday, 31 December 2010 12:57 |
-
Varmista energiatehokkuuspolitiikan jatkuvuus. Näin saadaan aikaan pysyvää muutosta. Pitkän aikavälin muutostavoitteet voi pilkkoa yhden hallituskauden aikana saavutettaviin välitavoitteisiin.
-
Tue välittäjäorganisaatiota, jotka vaikuttavat energiankulutuksen tapoihin lähellä käyttäjiä. Välittäjäorganisaatiot, kuten alueelliset energiatoimistot sekä kansalaisjärjestöt ja energiapalveluyritykset, vahvistavat energiatehokkuusohjelmia kohdennetuin ja paikallisesti toimivin hankkein. Julkinen valta voi tukea näitä riittävin resurssein, varmistamalla energiatehokkuuteen ohjaava toimintaympäristö sekä kannustamalla projektien vetäjiä yhteistoimintaan ja kokemusten vaihtoon. Välittäjäorganisaatioiden toiminta tehostuu, jos niillä on vapaus muokata hankkeitaan paikallisiin tarpeisiin yhdessä energian käyttäjien kanssa.
-
Tunnista, miten kansalliset toimintaympäristöt auttavat tai estävät välittäjäorganisaatioiden työtä energiatehokkuuspolitiikan toteuttamisessa. Energiatehokkuutta edistävät monet erilaiset ihmiset ja organisaatiot. Paras tapa yhdistää näitä voimia voi vaihdella maittain. Euroopan tason politiikan tekijät tarvitsevat vertailevaa tietoa kansallisista poliittisista ja institutionaalisista toimintaympäristöistä.
-
Kehitä uusia tai sopeuta vanhoja instituutioita ja ohjauskeinoja tämän hetken haasteisiin. Energian käyttötapoja muuttamalla voidaan säästää paljon energiaa, mutta tueksi tarvitaan sertifiointihankkeita, teknisiä ratkaisuja kuten helppokäyttöisiä energiankulutusmittareita, uusia palveluntarjoajia ja aineettomia instituutioita kuten uusia normeja ja arvoja. Hyödynnä tutkimustuloksia oikeiden ratkaisujen löytämiseen kullekin toivotulle käyttäytymismuutokselle.
-
Syvennä ymmärrystä siitä, miten erilaiset hankkeet ja interventiot tukevat energiatehokkuuspolitiikan päämääriä. Kansallisessa energiatehokkuuspolitiikassa voidaan hyötyä tutkimuksesta, joka osoittaa, miten eri tasoiset nykytoimet tukevat kansallisia tavoitteita. Näitä asioita on hyvä tutkia yhteistyössä välittäjäorganisaatioiden ja tutkimuslaitosten kanssa.
-
Kannusta systemaattista oppimista tukevaan arviointiin. Osaamispääomaa voidaan vahvistaa varmistamalla arviointiin suunnatut määrärahat, tukemalla oppimista edistävää – jatkuvaa – arviointia sekä tekemällä pitkän aikavälin saavutukset näkyviksi.
-
Hyödynnä synergioita eri hankkeiden, eri tasojen ja eri politiikan lohkojen välillä. Energiatehokkuutta on edistettävä pitkän aikavälin ohjelmilla niin kansallisella, paikallisella kuin eri toimialojen tasolla sekä hallinnonalojen välillä. Energiatehokkuus voi myös edistää esimerkiksi aluepolitiikan, opetuksen, terveyden tai sosiaalisen hyvinvoinnin tavoitteita. Yksittäisistä aloitteista ja hankkeista tulisi koota suurempia ohjelmia. Näiden saavutukset tulisi ottaa huomioon energiapolitiikan arvioinneissa.
-
Suunnittele politiikkainterventiot laaja-alaisesti. Energiatehokkuuden ohjauksen tulisi samanaikaisesti tarttua energiankulutuksen vähentämisen teknisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin esteisiin.
-
Täydennä energiatehokkuusinvestointihankkeita käyttötapojen ohjauksella. Energiatehokkaiden teknisten ratkaisujen hyödyt saattavat valua hukkaan ellei käyttäjiä saada mukaan. Yhteistyö välittäjäorganisaatioiden ja tutkijoiden kanssa tuo hankesuunnitteluun kokemusta ja tietoa, joiden avulla voidaan tukea teknisiä muutoksia ja antaa käyttäjäpalautetta teknisten ratkaisujen kehitykseen.
-
Kannusta vertailevaan toimintatutkimukseen energiatehokkuuden edistämisestä. Politiikan keinovalikoima laajenee, kun tutkitaan vaihtoehtoisia tapoja edistää energiatehokkuutta. Tutkimusrahoitusta tulisi suunnata hankkeisiin, jotka tarttuvat tosielämän ajankohtaisiin ongelmiin, mutta joissa myös reflektoidaan hyviä ja huonoja kokemuksia ja näin tuotetaan uusia teoreettisia näkemyksiä.
|